Meinasin tässä ihan herkistellä kun ajattelin että tämä on viimeinen osa ekaa tuotantokautta. :D:D Taisteluakin olette saaneet odottaa. :) Heti, aivan heti kun tämä osa on saatu pakettiin ja paketti pussiin, on aika hyvästellä tämä blogi ja siirtyä toiseen jatkamaan uudella tuotantokaudella. On ollut upea kirjoittaa jo näinkin pitkälle vaikka toimintakaan ei ole vielä edes alkanut. :) Toisessa tuotantokaudessa keskitytään siis oikeastaan taisteluun, mutta mutta, keskitytään nyt tähän ja hoidetaan muutto pois alta. :D Hihhei!

Ei voi olla totta. Tuo Samantha tyttö olikin yksi meistä, siltä ainakin vaikutti. Outoa, mutta helpompaa koska eihän siinä taistelussa meitä liikaa voi olla. En ole kuitenkaan vielä vakuuttunut siitä että hän on tosiaan yksi meistä. -Ehkä hän on radioaktiivinen! Kirkaisin vahingossa. -Onneksi Samantha ei tajunnut sanaa radioaktiivinen, hänhän on suomalainen. (Kuulostaa hassulta mutta tarkoitan että Saki huusi japaniksi eikä Samantha ymmärtänyt sitä sanaa) Samantha näytti erittäin kummastuneelta. -Ai niin! Olen pahoillani hiuksistasi. Hän sanoi Kyolle ja kumarsi. -Kyo tunnusteli pallon muotoista reikää hiuksissaan ja väänsä tekohymyn kasvoilleen. Hän puristi minua hartioista kiinni ja sanoi: -Ei hätiä mitiä, tämä tyttökaverini tässä voi taikoa ne takaisin. En sanonut hänelle mitään siitä etten osaa taikoa hiuksia niin. 

-Samantha, oletko japanilaista sukua ja muistatko jonkinlaisen unenomaisen tapauksen jossa oli paljon tyttöjä plus kaksi poikaa jossain pimeässä huoneessa missä oli mies joka puhui jotain jostain maailmantuhosta? Mariko kysyi erittäin monimutkaisen kuuloisella tavalla. -Äitini on japanilainen ja olen asunut Japanissa pari vuotta sitten vähän aikaa. Muistan myös tuollaisen tapauksen. Yritin kertoa siitä jollekulle mutta kukaan ei uskonut. Samantha sanoi. Hymyilimme. -Kiinnostaako maailman pelastaminen? Kysyin ojentaen käteni. Samantha tarttui siihen lujasti. Hän nyökkäsi. Meitä oli nyt kuusi.

Juttelimme kovasti voimistamme ja kerroimme Samanthalle kaiken mitä tiesimme tähän asti taistelusta, ja siitä miehestä jota vastaan meidän pitäisi taistella. Näytimme pienellä voimalla taikojamme kunnes Mariko huudahti kesken kaiken: -Missä Ryo on?!      Pannahinen! Olimme aivan unohtaneet hänet. Hän oli kesken aamua jäänyt jumiin kattoon. Menimme sisälle. Tällä kertaa vain Ryon pää oli piilossa. -Jotenkin minusta tuntuu että tuo on se tyyppi joka oli jumissa niissä kivissä. Samantha sanoi tuijottaen kattoon. Nyökkäsimme. Mariko sitten lennähti kattoon ja alkoi vetää Ryoa alas. -Osaatteko te lentääkin?! Samantha kysyi. -Vain Mariko. Kyo sanoi. Ryo pääsikin alas. Kun hän vilkaisi meitä kun oli päässyt alas, hän repesi nauruun. -Kyo! Mitä ihmettä sulle on käynyt?! Hän kysyi naurun lomasta. Kyo punastui ja kääntyi ympäri. Ryo ei vielä ollut huomannut Samanthaa. Kyo muutti itselleen tytön kasvot ja läpsi Ryoa. -Hyi sinua! Miten röyhkeä lapsi! Hän sanoi kimeällä äänellä. Sitten hän muuttui takaisin itsekseen ja Ryo huomasi uuden jäsenemme. -Kuka tuo on? Hän kysyi. -Saanen esitellä, Samantha. Hän on meidän uusi kaverimme joka omistaa taikavoimia. Mariko esitteli. 

Aika on lähellä...

Tuotantokausi päättyy. Uusi tuotantokausi tulee tähän blogi osoitteeseen: http://sakintarinaii.vuodatus.net Älkää missään tapauksessa kysykö tota ii juttua. :D