Anteeks, sorry, komenasai!! On ollu hirveetä taukoa tän tekemises. On ollu insipis hukassa, on tullut koira taloon :) Mutta pideimmittä puheitta: käykäähän osan kimppuun! Lukumusa: http://www.youtube.com/watch?v=Y6FbA5SQx7Y&feature=related

Tapahtumat Kyon näkökulmasta

Tänään meillä oli kiire! Kun oltiin luokassa saatin telepaattinen viesti munkilta. Meidän piti taas mennä taisteluharkkoihin. Odotettiin piinalliset viisi minuuttia että tunti loppuisi. -Ja muistakaa että koska lomanne alkaa parin viikon päästä otamme rennommin. Ei läksyjä. Opettajamme neiti Banto kertoi. Kaikki me huusimme riemusta. Sitten mentiin Sakin huoneeseen että voitaisiin mennä sinne munkin luokse.

Kun saavuttiin tyhjyyteen munkki pyysi muita harjoittelemaan mutta minua hän pyysi mukaansa eräänlaiseen.. huoneeseen. -Kyo. Sinulla on hyvin vaikeahoitoiset voimat. Hän sanoi minulle vakavana. Mitä tuo tarkoitti? Mietin. Minähän hallitsen ne aika mallikkaasti. -Meidän täytyy yrittää jotain mikä voi olla vaarallista vielä näin aikaisessa vaiheessa. Munkki sanoi katsoen minua silmiin, eli kooorkealle ylöspäin. -Hyvä on. Sanoin hiemän pelokkaana. Munkki pyysi minua istumaan tuolille mikä oli ainut esine koko huoneessa. Munkki kehotti minua valmistautumaan uuteen muodonmuutokseen. Ei paha. Ajattelin mielessäni. Siihenhän voimani ovat tarkoitettu. -Sulje silmäsi ja ajattele jotain mikä saa olosi iloiseksi ja mukavaksi. Hmm... Mietin mielessäni. Sitten keksin. Saki saa minut iloiseksi! Mietin Sakin kaunist... Eikun iloista naamaa mielessäni. Mietin vielä hetken häntä ja aloin hymyillä. Samalla kuvittelin miksiköhän olisin tällä kertaa muuttumassa. Kukaksi? Kissaksi? Palloksi? Silloin tunsin muuttuvani.

Yleensä muodonmuutos on hauskaa ja rentouttavaa. Mutta nyt: se oli hirveää. Tuntui kuin joku olisi lyönyt minua halolla päähän. Mitä? Mietin mielessäni. Sitten alkoi tuntua ahdistavalta. Kipu kasvoi päässä. Sitten... Ei tuntunutkaan enää miltään...

Havahduin. Tajusin makaavani jossain. En avannut silmiäni. Mutta sitten tajusin että joku olisi pielessä. Tuntui.... kevyemmältä. Äh! Turhaa kuvittelua. En vieläkään avannut silmiäni. Päätä kutitti. Rapsutin sitä. Täh? Hiukset tuntuivat erilaisilta. Liutin sormiani tukkaani pitkin. Se ei ollut yhtä lyhyt kuin yleensä. Sitten tajusin että käteni olivat pienemmät. Oliko muodonmuutos se että olisin pienenpi? Nyt vasta tajusin avata silmäni. Olin Sakin, Marikon ja Hanan huoneessa. Etsin katseellani peiliä. Sitten löysin sen. Kirkaisin, ja kovaa! (Kirkaisin?!) Saki suoraansanotuna ryntäsi ovesta sisään. -Kyo! Oletko kunnossa!? Hän kysyi hätääntyneenä. Sitten hän jähmettyi paikoilleen. Ryo tuli hänen viereensä. -Olet pikemminkin Kyoko kuin Kyo. Sillä poika et ainakaan ole. Hän sanoi.

Tässä jakson kuva. Ne ketkä ette vielä arvanneet millaiseksi Kyo muuttui: Tässä vastaus. kuvassa siis kuten arvaattekin varmaan: On kyo katsomassa peiliin.

Tälläisiin tunnelmiin jää osamme. Nähdään seuraavassa jaksossa!