Hyvää uutta vuotta 2011! Olen vieläkin ollut kipeä: yskittää nuhattaa päätä särkee väsyttää. No. Lukekaa se osa :-)

Saki! Aloitahan osa!

Olemme aika tiimi! Siis kun tajusimme että meillä voi olla aikamoisia supervoimia!Ja olemmehan hyviä kavereita! Mariko piirsi meidät mahtaviksi taika-sotureiksi!

 Aloitetaan voiman tunnistus!

Tididididdidii! Minun tukkani vaihtaa väriä! Olen miettinyt sitä ja nyt voin sanoa että se on huippua! Olen saanut se pysymään myös mustana! Mutta joskus kun sanon Kyon, Hanan, Marikon ja Ryon kuullen jotain tyhmää, tukkani muuttuu punaiseksi!Silloin on hankala tilanne! Pitää juosta pakoon! (Tukastani on sen verran hyötyä että se on hauska ja jos menen naamiaisiin ei tarvitse ostaa peruukkia!) 

No, saimme selville että Mariko pystyy liikuttamaan esineitä: Mielensä avulla ja liikuttamalla kätään avuksi ilmassa. (Tosin koulun keittiö on ollut jostain syystä paria lasia köyhempi viime aikoina)

Hana taasen pystyy saamaan sanoja paperille vain jos hän keskittyy siihen mitä siinä pitäisi lukea. (Se on aika hyödyllistä ettei sormiin tule kramppeja kirjoittaessa!)

Olemme kuitenkin miettineet ketkä ovat ``kaksi muuta``.

Mutta olemme ehtineet viettää hauskan joulunkin kaiken keskellä! Koko koulun kaikki oppilaat saivat tuoda yhden joulukoristeen kuuseen. Minä, Hana ja Mariko veimme perinteiset pallukat koristeeksi. Joulu juhlamme oli hauska ja kaikki olivat iloisia. Joululoma alkoi ja oppilaiden oli aika mennä kotiin viettämään oikeaa joulua. Minä menin ``Tätini`` luokse viettämään joulua. Eihän minulla ole vanhempia. Mutta joulu oli tietysti ikimuistoinen. Uusi vuosikin oli lähestymässä.

Tänään on uudenvuoden aatto! Olen todella innoissani! Olemme päättäneet ystävieni kanssa että pamauttelemme raketteja juoksukentällä. Kokoonnuimme yhteen ja olimme valmiina räjäyttämiseen! (Älä pelkää: Emme ole terroristeja.) Ensin päätimme pamauttaa maahan laitettavan perus-raketin. Kyo sytytti sen sytkärillä. (Ei se polta tupakkia) Mentiin vähän kauammas. Kun se oli vähän aikaa sihissyt se kaatuikin ja se tulitti minua kohti! -Saki!! Huusivat kaikki kauhuissaan. Silloin kaikki Ojentivat kätensä, silloin kuului räjähdys. -Onko kaikki elävien kirjoissa? Mariko kysyi. -Juu. Kaikki sanoivat. Kotsoimme toisiamme. Nauroimme kuollaksemme! -Räjäytimme raketin!! Sanoin naurun keskeltä. Mariko katsoi maassa kippurassa nauravia poikia ja sanoi: -Taidanpa tietää ketkä ovat kaksi muuta.

Siinähän se oli. tahti meni nopeaan mutta se ei kai haittaa? :) Mutta: Osan teko tarvitsi verta hikeä ja kyyneleitä. Joten toivottavasti nautitte.