Yo! Ei täl kertaa alkuhöpinöitä. lukekaahan jo! :) laitahan myös lukumusa www.youtube.com/watch (Suosittelen pitämään hiljaisella että ei häiritse lukemista)

Viime jaksossa: Munkki antoi porukalle viikon lomaa. Mariko ja Ryo ovat alkaneet punastella toistensa lähellä. Samoilla hetkillä Sakin ja Kyon ystävyys muuttui kirsikka puun äärellä.

-Tuo sopii sinulle. Kyo sanoi nauraen. Vaikka voimamme ovat tasaantuneet tiesin että tukkani muuttui punaiseksi. Kyo nauroi ja kaatui maahan maha kipeänä.    -Jaa vai niin? Sanoin leikisti vihaisena. Maahan oli pudonnut paljon kirsikankukan lehtiä. Otin niitä sylillisen käsiini ja pudotin Kyon päälle. Kyo lähti jahtaamaan minua ja kun sai minut kiinni hän otti taskustaan juomapullon ja tarjosi minulle juotavaa. Otin vettä kulauksen ja kiitin Kyoa vielä vähän hengästyneenä juoksemisesta..    -Ole hyvä Saki. Kyo sanoi iloisena. Olin niin onnellinen sillä hetkellä. Tunsin kyynelten valuvan poskiani pitkin.   -Saki! En kai loukannu sua mitekää?! Ootko kunnossa!? Pitääkö mun häipyä!? Kyo kyseli huolissaan.    -Ei, ei, ei! Vakuutin. Olen vaan niin onnellinen. Sanoin rauhallisesti. Maattiin sitten vieretysten maassa.  -Saki... Sä oot kiva. Kyo sanoi ujosti.   -Mäkin tykkään susta. Sanoin hiljaa. Hiljaa mutta silti kovaa. Ilta-aurinko paistoi taivaalta.    -Kaunista! Henkäisin.    -Niin tosiaan on! Kyo Sanoi hämmästellen.   -Minulla on vähän kylmä. Sanoin.  -Jaaha.... No sitten voidaan kai mennä takasin koululle? Kyo kysyi.    -Tottakai höpsö! Sanoin nauruni keskeltä.

Kun olin huoneessani Mariko katsoi matkatelkkaristaan Hana Kimiä.    -Moi Saki! Mariko melkein huusi ja otti minua kädestä.   -Arvaa mitä! Mariko kysyi minulta innostuneena.     -No mitä? Kysyin melko huvittuneena. -Minä ja Ryo vietettiin ihana päivä! Oltiin jätsikillä ja sotkettiin vahingossa toisemme! Ja sitte me mentii kävelylle ja juostiin ja... Sitte Ryo pyys et me alettais seurustelemaan! Mariko selitti ihanan iloisena.    -Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen.    -Mariko ihanaa! Huusin.   -Mitä vastasit? Kysyin kiinnostuneena.     -Tottakai suostuin! Voi saki! Et voi tietää miten onnellinen olen! Mariko sanoi. Tässä vaiheessa Hanakin alkoi hymyilemään.      -Voi että sinä olet onnekas Mariko! Hana sanoi pörröttäen Marikon hiuksia.     -Minäkin olen aika onnekas. Sanoin. Mariko ja Hana muutuivat jääpatsaiksi.     -Kuka?Missä? Milloin?Tunnemmeko sen? Heiltä alkoi tulvia kysymyksiä. -Kyo. Puistossa. Äsken. Hän on, kuten tiedätte ystävämme. Vastailin Nauraen. -Voi tätä Romantiikkaa. Hana Naureskeli.    -Tästä tulee hauskaa! Mariko innostui!

Meitä alkoi väsyttää ja mentiin sänkyihimme. Nukahdin siihen aikaan milloin Hana Kimissä alkoi soimaan loppumusiikki. 

Hei hei!