Moi! :) Öööö... Osaan! :D

Täällä mökillä on tosi kivaa! Vaikka olemmekin olleet täällä vasta yhden tunnin, 14 minuuttia ja 8,3 sekuntia. -Mitä jos tutkisimme saarta? Mariko kysyi innoissaan.       -Okei! Me muut sanoimme yhteen ääneen.   -Vau... Kyo sanoi osoittaen jonkinlaista ``Parveketta´´ Se ei ollut mökissä kiinni vaan noin kahdeksan metrin päässä siitä. Se oli korkea ja seisoi pitkien lautojen ja muiden puiden osien varassa. -Se näyttää hieman huteralta. Hana sanoi varoittavaan äänensävyyn. Kyo ei tainnut kuulla sitä koska hän kirmasi sadan metrin tuntivauhdilla ylös tikkaita jotka veivät parvekkeelle. Me vain tuijottimme täältä alhaalta kun hän hihkui ja kipitti ympäri pientä mutta todella korkeaa rakennelmaa. Sitten Kyo huudahti:  -Apuaah! Liukastuin! Putoan alas! Hana läimäisi käden kasvoillensa. Juuri tätä hän oli pelännytkin!  Mutta sitten: -Pelleilin vaan! Kyo sanoi oman naurunsa keskeltä. Emme hetkeen tajunneet tilannetta mutta siitten minä tajusin reagoida.  -KYO MITSUNO!!!!! Karjuin naama punaisena. Oikeasti minuakin nauratti vähän.Sillä sekunnilla Kyo oli edessäni anovan näköisenä.  (Kiiluvat kissansilmät) -Saat ansaitsemasi rangaistuksen. Sanoin. -Ei Saki! Teen mitä vaan! Kyo anoi. Otin vihreän taikasauvani. (Se Sakin ase jonka Munkki antoi) Heilautin sitä Kyon naaman edessä ja sanoin:   -Olen aina pitänyt turkoosista väristä. Olen varma että se pukee sinua Kyo. Sitten Kyo oli yltäpäältä turkoosissa värissä. Hymyilin iloisesti. En minä tietenkään oikeasti ollut vihainen.

Iltapalalla söimme sämpylää ja joimme mehua. - Minä aion kalastaa huomenna. Ryo ilmoitti meille. Minulta ja Kyolta pärskähti mehut suusta, Hana meinasi tukehtua sämpyläänsä ja Mariko puraisi huuleensa.      

-Mutta Ryo. Kaikkihan tietävät että saat saaliiksi pelkkiä saappaita. Mariko naurahti.  -Ehhh..? Ryo sanoi nolona. Me muut nyökkäilimme. Olemme tienanneetkin jo paljon rahaa myymällä Ryon saamia saappaita. -Lyön vetoa kanssanne! Ryo huudahti nousten samalla pöydän päälle seisomaan.  - Hyvä on! Annamme kaikki sinulle 500 jeniä jos saat edes muikun! Mariko julisti vedon alkajaisiksi. Mariko ja Ryo puristivat kättä ja kävivät istumaan paikoilleen. Meitä muita harmitti. He olivat nimittäin kaataneet mehukannun lattialle seisoessaan pöydällä.

Seuraavana päivänä Ryo oli valmis vetoon. Hän otti virvelinsä, laittoi siihen kuvan ja aloitti virvelöimisen. Hän seisoi ja kalasti. Ja kalasti. Ja kalasti. Lopulta hän oli kalastanut kolme tuntia ja saanut kaksi tusinaa saappaita. Mukana oli myös yhdet avokkaat. -Ryo on tainnut menettää toivonsa. Sanoi.  -Siltä vaikuttaa. Kyo nyökkäili. Pian Hana, Kyo ja jopa Mariko lähtivät takaisin sisälle. Minä jäin katsomaan jos tapahtuisi suuri ihme ja Ryo saisi kalan. Kohta Ryo alkoi kelata siimaa vimmatusti. Tajusin että kala nyki. Jäin katsomaan kun Ryo vain kelasi. Silloin huomasin että Kala veti vastaan. Se on varmasti todella iso vonkale. Mietin. Siten yllätyksekseni Kala veti niin lujaa vauhtia toiseen suuntaan että se sai Ryon pomppimaan veden päällä kalan vetämänä.

Katsoin kauhuissani kun Ryo liukui ja sukelsi kädet virvelissä kiinni.  -Kyo! Mariko! Hana! Huusin hysteerisenä . He syöksyivät ovesta ulos ja liittyivät seuraani katsomaan kun Ryo lensi hiekalle selälleen hämmästyttävän suuri kala sylissään. Juoksimme Ryon luokse.    -Tuo kalahan on aivan valtava! Mariko huudahti.            -Niin! Ei ainakaan mikään kahden kilon siika! Kyo totesi.  -Aivan! koska se onkin varmaan yli seitsämän kilon Ahven! Mariko sanoi silmät pyöreinä.  -Tarkoittaako tämä että voitin vedon? Ryo kysyi yhä maassa maaten. Huokaisimme ja tiputimme jokainen hänen päällensä 500 jeniä.

Että sellasta. Seuraavassa osassa saunotaan! Heippa!