Yo! Tässäpä teille uutta osaa ihan Sakin kertomana. :)

Katsoin Kyoa oudosti. Ei! Ei se ollut Kyo. Se oli tyttö. Se oli muuten kuin Kyo, mutta se oli tyttö. Kyo ei nähtävästi tajunnut mitään vaan tuijotti itseään ja vilkuili ympärilleen. Ryo alkoi nauraa. -Kyoko! Susta on tullut aika naisellinen! Hän alkoi selittää naurun keskeltä. Ryo melkein tukehtui nauruun, mutta niin ei käynyt koska Hana alkoi tapauttaa häntä selkään. Nyt Kyolta paloi pinna: -Hemmetti! En ole mikään Hiton Kyoko! Kyo raivosi Ryolle jollain naisellisella äänellä. Kyo paiskasi kätensä suun eteen säikähtäen omaa kielenkäyttöään.(Ja ääntään) Nyt Marikokin astui ovesta sisään. -Onko tuo Kyo vai tarvitsenko isotehoiset silmälasit? Mariko kysyi silmät pyöreinä. -Minä olen Kyo piru vie! Kyo vastasi ärsyyntyneenä. -Kyo... taisit muuttaa itsesi tytöksi? Kysyin varovaisesti. -Joo...Sori lievä kiroilu. Muutos kai muutti luonnettanikin vähäsen. Kyo sanoi häveten käytöstään. -Ei haittaa! Kunhan vain pystyt muuttamaan itsesi takaisin Kyoksi! Mariko sanoi virnistäen. Samassa munkki ilmestyi eteemme.

Säikähdimme niin paljon että olimme toisissamme kiinni! Kyo roikkui jalassani, Hana oli takanani ja Mariko oli hypännyt Ryon reppuselkään. -Papparainen! Huusimme yhteen ääneen. -Itse asiassa olen Munkki. Munkki sanoi. -Munkki! Huusimme yhteen ääneen. -No siis. Tulin katsomaan onnistuiko muodonmuut... Oh baby! Munkki sanoi kääntäen katseensa Kyoon. Kyo muuttui punaiseksi ja potkaisi  munkin kumoon. -Ai se olikin Kyo! Hehehehhehe. Munkki nauroi.

-Mahtava muutos! Kasvonpiirteet, koko! Munkki ihaili mittaillen Kyoa katseellaan. -Miten Kyo muuttui tytöksi? Kuului Marikon kysymys. -Käytimme istumistekniikkaa. Siis: Kyon täytyi istua, keskittyä ja miettia iloista asiaa joka määräisi miksi hän olisi muuttumassa. Munkki selitti. 

 

 

Silloin... Joku rikkoutui sisälläni. Kyo on muuttunut tytöksi... Hän ajatteli tyttöjä... Kaiken kokemamme jälkeen. Kyo ajattelisi tyttöjä! Vaikka luulin että hän... Kävin istumaan. pientä suolaista nestettä alkoi valua kasvoihini.  Kyo huomasi sen ja salaman nopeasti hän kyykistyi eteeni ja alkoi selittää: -Ei se sitä ollut! En minä mitä tahansa tyttöä ajattelisi! Minä... Minä ajattelin sinua! Kyo sanoi. En kuullut enää sanaakaan. Hän ajatteli minua! Oikeasti. Minua. Tunsin että hymy nousi kasvoilleni.

-Olisiko Kyon aika muuttua takaisin pojaksi? Munkki kysyi. -Sa-sattuuko se niin paljon kuin muuttuminen? Kyo kysyi. -Ei. Se tuntuu samalta kuin mistä muodosta tahansa palaaminen normaaliin muotoon. Munkki kertoi. -Okei. Kyo sanoi. Hetken päästä hän oli taas oma itsensä. Kyo alkoi hymyillä. Hän oli niin iloinen!         

                       Lukumusiikki sopii tästä kohdasta eteenpäin : www.youtube.com/watch

Kyo ja Ryo eivät jaksaneet mennä omaan huoneesensa vaan jäivät meidän huoneeseemme. Mariko ja Ryo nukahtivat istualtaan nojaten toisiinsa, Hana nukahti vuoteeseen muta minä ja Kyo emme saaneet unta. Istuimme vierekkäin. Katsoin kyoa. Kyon ruskeat silmät olivat rauhoittavat ja niin rohkaisevat. Kyon hiukset ovat mustat. Kyo on kokonaan ihana. Niin ulkoa, kuin sisältä.

 Otin Kyon käsistä kiinni. -Vai ajattelit minua? Kysyin hymyillen. -Joo. Kyo vastasi ja sulki silmänsä. Hellensin vähän otettani. Annoin pienen suukon Kyon poskelle.

Kommentteja?