Moi! Olen ollut nyt siellä mökillä lomailemassa! Hauskaa oli juu... Kamera meni rikki... Ei siellä!! Vaan myöhemmin. Kuvia en siis saa vähään aikaan laitettua. Osaan!!

-Huooh! Haukoittelin herättyäni pikkumökissä. Tunsin heti että selkäni oli kipeä. No, nukuinhan minä ohuella patjalla. Nousin istumaan ja melkein ylös mutta sitten... -AUH! pitelin päätäni. Olin ollut puoliksi pöydän alla ja nyt pääni oli kolahtanut sen reunaan. Mikä tapa aloittaa päivä! Ajattelin. Näin heti että Hana oli jo jalkeilla. -Mitä puuhat isosisko? Kysyin venytellen käsiäni. -Huomenta Saki! Olen häärinyt jo vähän aikaa täällä mökissä etsimässä tarvikkeita tämänpäiväiseen operaatiooni. Tämä vastasi kaivellen laatikoita. -Operaatioon? Kysyin ihan pihalla. -Punnitsin Ryon saaman ahvenen (Ei suinkaan kahden kilon siian) painon. Ennätysmäiset viisitoista kiloa! Aion valmistaa siitä sellaisen aterian jollaista ei ole ennen nähty! Hana julisti. -Okei... Kauanko siinä kestää? Kysyin. Hana hieroi leukaansa. -Vähintään koko päivä. Hän sanoi kohauttaen olkapäitään. -KOKO PÄIVÄ?! Karjaisin niin kovaa että Ryo hyppäsi kattoon. Kirjaimellisesti. (Taikavoimat) Mariko nousi ylös yhtä nopeasti kuin Teräsmies lentää. -Mitä, missä, kuka, ja milloin???? Hän sopersi silmät ristissä. Kyo taas tuhisi hiljaa mumisten jotain nallekarkeista. (Muistatteko NE nallekarkit?)

2 tuntia myöhemmin:

-Tänään mennään saunomaan ja uimaan! Mariko hihkui pomppien laiturilla. -Joo Siitä tulee kivaa! Yhdyin hihkumiseen. -Meillä taas on omat suunnitelmamme tälle päivälle...(Pahaa naurua) Ryo sanoi pelottavalla äänellä. -Vakoilemme siis naapurisaaren elämää. Kyo selvensi tarkistaen kiikariensa puhtauden. Kyo ja Ryo lähtivät vakoilureissulleen ja minä lähdin mystiseen saunaan. Kun avasin saunan oven, tajusin että olin tullut jonnekkin upeaan paikkaan. Näin... Miksi sitä nyt kutsutaan?....Kiukaan ja sen vieressä lauteet. Lauteilla oli vesiastioita joissa oli vettä. Ryhdyin pyhään työhön, eli sytyttämään kiuasta.

Samaan aikaan Kyon ja Ryon vakoiluretkellä... Lukumusa päälle nyt!:www.youtube.com/watch

-Näetkö mitään? Ryo kysyi kärsimättömänä. -En vielä. Odotetaan hetki. Kyo sanoi kiikariensa takaa. Siinä he odottivat. Odottivat että joku tulisi näköpiiriin. Kuka vain. Ei väliä. Vaikka Muumipappa tai Jenni Vartiainen. Kuka vain. -Näen jonkun! Kyo huudahti riemastuneena. -Hysss! Hiljempaa. Miltä hän näyttää? Ryo kysyi kuiskaten. -Odota. säädän vähän kiikareita. Kyo sanoi. -No niin! Nyt näen hänet paremmin! Hän ilmoitti Ryolle.

(Hitsi ku sais isommaks) Kyo katsoi kiikareillaan näkyä, näkyä joka oli ennen-näkemätön. Kiikarien linsseihin kuvastui Mikael Granlund... -Ihan joku Random tyyppi Ryo. Kyo sanoi Ryolle. -Niinhän arvelinkin. Kuka muukaan se olisi ollut. Joku Suomen kuuluisimmista jääkiekkoilioista? Ryo naurahti. -No seurataan kuitenkin mitä se tekee! Kyo kehoitti. -Juu, tottakai! Ryo sanoi.

Lukumusiikki pois.

Olin saanut saunan lämpenemään. Mutta pitäisi vielä odottaa. Lähdin hakemaan uimapukuani. Kun pääsin ulos saunasta näin Marikon tutkivan kaloja ja Hanan tekemässä... jotain sille ahvenelle. -Mariko! Tuutko uimaan? Kutsuin häntä. -Joo! Tämä huudahti rynnäten tutkimaan laukkuaan jotta voisi löytää bikininsä. Pian olimmekin valmiina uimaan. Minä koetin vettä varovasti rannasta mutta Marikopas hyppäsi laiturilta. Hän nousi pintaan pian. -Vou kun osaa olla lämmintä! Mariko huudahti. Minäkin sitten uskalsin uimaan. Roiskimme vettä toistemme päälle. Mutta Marikolla olikin ässä hihassaan. Hän käytti taikavoimiaan törkeästi hyväksi ja nostatti aallon päälleni. -Hei! Epistä käyttää taikaa vesisodassa! Sanoin muka loukkaantuneena. -Anteeksi. Mentäisiinkö jo saunaan! Haluaisin niin päästä sinne! Mariko aneli. Päätimme lähteä saunaan. Hanakin oli halukas saunaan. Hän sujautti uimapuvun  päälleen ja tuli mukaamme. -Missähän pojat ovat? Mariko kysyi. -Missä lie. Varmaan leikkivät agentteja jossain puskassa. Sanoin kohauttaen olkapäitäni.

Olimme saunan ovella. Avasin sen ja astuimme sisään. Se mitä seuraavaksi näimme sai meidät kiljumaan ja peittämään silmämme. Kyo ja Ryo olivat tulleet saunaan salaa ja nauttivat nyt kuumasta. Mutta kyllä hekin säikähtivät meitä! -Emme nähneet mitään! Onko teillä uimahousut päällä? Kysyin yhä silmät suljettuna. -On meillä! Kyo ja Ryo vakuuttivat yhteen ääneen. Uskalsimme avata silmämme ja nousta lauteille istumaan ja nauttimaan ensimmäisestä saunakerrasta koko elämämme aikana. -Ettekö ole heittäneet yhtään löylyä? Hana kysyi pojilta. -Öööh..Ei. Mitä se on? Kyo kysyi. -Katsokaas. Ensin otetaan tämä kauha. Hana sanoi näyttäen meille kauhaa. Sitten siihen laitetaan makeaa vettä. Sen jälkeen vesi heitetään noille kiukaan kiville. Sitten tulee höyryä ja tulee mukavan kuuma. Hana selitti heittäen kolme kauhallista. -Joo! Et valehdellut. Tuli kuuma! Sanoin kumartuneena alas. Oikeastaan me kaikki kumarruimme alas. Heittelimme vielä monia kauhallisia kunnes Mariko huudahti: -UIMAAN! Ryntäsimme kaikki kuumissamme viileään veteen. -RAKASTAN TÄTÄ MAATA! Ryo huudahti kaataen Kyon veteen.

Illalla saimme nähdä edessämme Hanan tekemän upean kala-aterian. Mariko lappasi lautasensa täyteen kalaa ja maistoi. -Naminaminaminami!!!! Hän maiskutteli. Meidän kaikkien piti myöntää että se ahven oli parasta mitä olimme koskaan syöneet. (Kaikki Hanan tekemä on)

Ensi osassa on romanssia esillä. Sitten ilokseni ilmoitan että taistelut sun muut pahaa vastaan jutut tulevat Suomi-loman jälkeen! Siihen asti! UgalaBugala!