Moi! . :)  Odotatte varmaan että pääsette lukemaan kuka se stalkkeri on?  Vaikka ette saisikaan sitä nyt selville, nauttikaa!

``Stalkkerin´´ näkökulma

Ensiksi olin aivan järkyttynyt. Ei kukaan varmaan näe lentäviä ja punaisia kiviä joka päivä, vai mitä? En kyllä pelännyt, olin vain hieman... yllättynyt. Siis hyvin kovasti yllättynyt. En minä tarkoittanut vakoilla. Miten olisin voinut tietää että jos satun soutelemaan lähettyvillä niin näkisin jotain sellaista. Olenko sekaisin, vai olenko erittäin mielikuvituksellinen henkilö? Vai molempia? Oli miten oli, ne ketkä tekivät ne... jutut, voisivat ehkä auttaa minua ongelmassani. Ehkä.

Sakin näkökulma

-Ryo, sinä olet kyllä yksi typerys. Huokaisin. Ryo naurahti. Hana laittoi hänelle laastareita. -No niin. Siinä oli viimeinen laastarimme. Hana sanoi pistäen sen Ryon nenään. -Auts! Ryo vinkaisi. -Taisit vetää ennätyksen tällä kertaa. Kyo sanoi taputtaen Ryoa selkään. -Mitäh? Ihmettelin. En tiedä kaikkia Ryon, Marikon, Hanan ja Kyon sisäpiirin juttuja koska ilmestyin Tokioon vasta reilu vuosi sitten.  -Aivan. Ryon haaveri ennätys. Mariko sanoi kaivellen laukkuaan. Nauroin kyyneleet silmissä. -Oletteko tosissanne? Kysyin pyyhkien silmiäni. Mariko nosti laukustaan varmaan kaksikymmentä senttiä paksun kirjanja pudotti sen pöydälle. Ja suoraan Ryon sormille. -Oon, kunnossa, ei hätää. Ryo sanoi tekohymyllä joka näytti irvistykseltä. -Ehhhheh. Mutisin kun katsoin kirjaa. Mariko avasi sen noin keskeltä ja tarkisti jotain. -Eli siis. kolmekymmentäkuusi laastaria, side, jääpussi ja sormimurtuma. Ennätys tuli! Hän sanoi innoissaan. -Wuhuuu! Auh!

``Stalkkerin´´ näkökulma

Raapustin vihkooni. ´´kaksi tyttöä, kaksi poikaa, (Elleivät ne jalat olleet tytön) Pidempi tytöistä värjäsi kivet, toinen, mahdollisesti nuorempi(?) liikutti kivet pois. Poika ei näyttänyt tekevän mitään kummoista mutta tietää että tytöt osaavat tehdä jotain sellaista.`` -Hmmm. Minun täytyy tehdä se! Mutisin puoliääneen. Olin suunnitellut tätä heti kun pääsin rantaan veneestä. Mutta sitten mietin onnistuisiko se? Entä jos he olivatkin jonkin sortin taikureita tai jotain? Ei! Minä teen sen tai en koskaan saa tietää totuutta! Olin tehnyt siis päätökseni. -Käväisen pihalla! Huusin ja juoksin ulos. Se saari missä tapahtui, oli tätä saarta vastapäätä. Menin sopivalle paikalle niin että vain ne ketkä olisivat sillä toisella saarella, näkisivät mitä aion tehdä. Tähystin sinne saarelle. Yksi heistä oli ulkona, ja juuri sopivalla paikalla. -Jes! Kuiskasin iloisena. Käännyin suurta kuollutta puunrunkoa kohti ja ojensin käteni. -Tämä on onnistunut aikaisemmin, ja onnistuu myös nyt! Karjaisin mutta huutoni peittyi ääneen joka kuului aina kun tein tuon tempun. -Nyt nähdään huomasiko kukaan. Sanoin hengästyneeä.

Salamyhkäistä, eh? Ensi kerralla tavataan! Sori että oli hieman lyhyt osa. Lupaan että ensi osa on pidempi! :D