Jellou! :) Uusii osaaa alkaaa... NYT!!

Sakin kuvakulma

Ulkonta kuului pieni jysähdys. Säikähdimme niin että Ryo pomppasi kattoon, jälleen kerran. -Mitä Rumiko Takahasin nimeen tapahtui? Mariko huudahti. -En tiedä, käydään katsomassa! Hana on ulkona! Sanoin ja juoksimme ulos. (Paitsi Ryo, joka oli jäänyt päästään jumiin kattoon.) Yllätykseksemme (Mikä sana! :D)  Hanalle ei ollut käynyt mitään, vaan hän tähysti vastapäiselle saarelle. -Näitkö mitään? Mariko kysyi tähystäen samaan suuntaan. -Näin minä! Jokin ihmeellinen... Raketti tai jotain, lensi vihreänä pallona ja räiskähti johonkin! Hana selitti. Me muut (paitsi Ryo, joka oli edelleen jumissa katossa) ihmettelimme ja ilmeemme olivat varmaan näkemisen arvoiset.  Kuitenkin, näimme hahmon vilkuttavan siellä saarella. Hahmo oli tyttö koska kuulimme hänen huutavan yllättävästi hieman epäselvällä japanin kielellä: -Täällä tapahtui jotain jonka voin selittää vain siellä! Saanko tulla? Katsoimme toisiimme hieman kummastuneena. Ehkä tyttö meni japanin sanoissa sekaisin. Ennenkuin ehdimme ajatella sitä tarkemmin, Mariko huusi saarelle takaisin: Saat! Tule jos voimme olla avuksi!

``Stalkkerin näkökulma´´

En voinut uskoa sitä todeksi. Suunnitelmani oli todella toiminut! Jos joku olisi kuullut tuon ajatuksen, minua luultaisiin varmaan joksikin tyttö-mangan pahikseksi. Mutta todellisuudessa aikeeni eivät olleet pahat. Sitten muistin jotain. Mitä vihreä välähdys sai aikaan tällä kertaa? Vilkaisin puuhun johon olin sen osoittanut. Mutta puu ei ollutkaan enää siinä. -Se räjähti! Huudahdin. (Suomeksi) Sitten muistin toisen jutun. Minun piti mennä sinne saarelle. Sehän oli koko suunnitelman tärkein osa! Ryntäsin isäni vesi-skootterin luokse. En saa käyttää tätä ilman lupaa, mutta Nyt on hätä-tilanne!

Sakin näkökulma

Tyttö jonka näimme, saapui saarelle vesi-skootterilla. Hän kumarsi meille japanilaisen tavan mukaisesti. Hän sopersi meille kohtalaisella japanilla: -Olen Samantha, ja olen pahoillani että häiritsen. Asiani koskee, mmm, satuin näkemään mitä teitte aiemmin. -Minun, Marikon, Hanan, Kyon (Ja yllätyksellisesti myös Ryon) Silmät laajenivat. -Emme tienneet että merivedessä ei saa pestä pyykkiä! Mariko huudahti anteeksipyytäväisenä. -Ei sitä! Vaan se kun kivet olivat punaisia ja ne lentivät ja sellaista. Samantha selitti riuhtoen käsiään. Se oli meille jokaiselle Shokki. Emme tulleet ajatelleeksi että joku voisi nähdä pelastus operaatiomme. Olimme niin shokissa että Kyo sekosi. Hän huusi ja juoksi saarta ympäri, riuhtoi käsiään ja melkein muutti muotoaan! Mariko antoi hänelle kunnon bitch-slapin että hän rauhoittuisi. Samantha katsoi meitä kummastuneena. Hana yritti pysyä rauhallisena. -Samantha, ymmärräthän että se mitä näit on pidettävä visusti salassa. Hän sanoi omalla äidillisellä ja lämpimällä tavalla. Samantha nyökkäsi montaa kertaa nopeasti. -Se oli siistiä! Ja näittehän sen vihreän jutun? Samantha kysyi. -ööh, jep. Hana vastasi. -Katsokaas, minä tein sen. Samantha selitti. -Eikai tämä tarkoita? Kuiskasin Marikolle. -Miten teit sen? Mariko kysyi epäilevästi. -Ne, ei siihen tarvittu muuta kuin että osoitan käsiläni jonnekkin kas näi.....! Samantha sanoi ja suuri vihreä pallo lensi suoraan ja lävisti Kyon hiukset. Kyon hiukset ovat aina piikikkäänä pystyssä joten niihin tuli pallon muotoinen rako. -Voi herran jestas! Olen hyvin pahoillani. Samantha sopersi. -Hän on yksi meistä. Hana sanoi. Nyökkäsimme. Ja Ryo oli vieläkin jumissa katossa. 

No?