Yo! Pyöräytänpä teille uuden osan!

Emme voineet uskoa että olimme lähdössä Suomeen! kolme viikkoa saunaa, rantaa ja mökkiä! Mahtavaa! Emme meinanneet pysyä housuissamme! Mutta voin kertoa että matka oli hieman.... erikoinen:

Tokion lentokentällä olimme melkein puuduksissa kun tärisimme niin. Odotimme matkaa niin kovasti!Odotimme etenkin saunomista ja rauhallista mökkiä. Kun matkustajia pyydettiin koneeseen pomppasimme ylös ja juoksimme Koneeseen sisään. Metallinpaljastin oli kuitenkin piipannut koska Ryolla oli matkalaukun pohjalla pullonkorkki. (Mistälie senkin saanut ;D) Lentokone oli upea ja suuri. Ja siinä oli Picachun kuva. (Kyllä. Pocemoneja mainostetaan useissa paikoissa) Lentokoneessa olikin sitten mielenkiintoista...

 Tässä kuvassa Kyo ja Ryo kyttäsivät lentokoneessa viimeistä pähkinäpussia jonka lentoemäntä oli tarjonnut 100 jenillä. (Jeni on Japanin rahayksikkö. 100 jeniä on noin 1€) Lisäksi Marikolle tuli pahaolo lennon puolivälissä ja hän oksensi. Minä ja Hana taasen katsoimme upeita maisemia lentokoneen ikkunasta. Meitä nukutti ihan hirveästi.

Nukuimme toiset puolet ajasta. Kun kone oli pysähtynyt jännitimme niin paljon sitä tosiasiaa että olisimme toisessa maanosassa. Pohjoisessa. Suomessa. Mahtimaassa! Otimme taksin että pääsisimme Saimaaseen. 

Tässä kuvassa minä katson iloisena Hanan kanssa maisemia taksin ikkunasta. Lisäksi Ryo ja Kyo kyttäsivät taskupelikonsolia. Marikolle tuli matkapahoinvointia matkan puolivälissä ja hän oksensi. (Älkää kysykö minne!) Kun tulimme pois taksista mietimme missä olisi satama mistä voisimme vuokrata veneen, että päästäisiin saarelle. -Voisimmehan kysyä apua englanniksi! Mariko ehdotti. -Hyvä ajatus Mariko! Sanoin.

-Nyt meidän täytyy löytää tyyppi joka voisi neuvoa meitä. Hana sanoi. Ryo tähysti ympärilleen. -Tuolla! Hän huusi.  Ryo osoitta kahta kiltin-näköistä tyttöä. Nämä tytöt olivat...

...Käsikirjoittaja Neyla123 ja lukija Kata-Chan! (Mutta Kyo, Ryo, Saki, Mariko ja Hana eivät voinneet meitä... Siis heitä tuntea. Lisäksi Kata-Chan. En tiedä miltä näytät joten piirsin sinulle yksinkertaisen kampauksen ja laitoin sinulle arinkolasit .) Menimme tyttöjen  luokse. (Katsotaanpa mitä tytöt sanovat näettyään sankarimme.) -Neyla123! Ovatko nuo Saki ja kumppanit?  Kata-Chan kysyi Neyla12kolmoselta. -Tietysti ovat! Minähän käsikirjoitin meidät tarinaan etkö muista? Neyla123 suhisi. -Ai niin! Kata-Chan huudahti. -Tervehditään heitä kun he tulevat lähelle. Neyla123 sanoi. -He tulevat lähemmäksi! Kata-Chan mumisi. -Käsikirjoita meidät puhumaan japania! Kata-Chan ehdotti. -Okei! Neyla123 sanoi. (Palataan Sakiin ja kavereihin)

Nuo kaksi tyttöä ovat hölpöttäneet koko ajan. -Mariko huomautti. -Hmmm... Anteeksi puhutteko japania? Hana kysyi tytöiltä. -Juu!!!! Kata-Chan ja Neyla123 vastasivat yhdestä suusta. -Hyvä. Tiedättekö missä satama on? Kyo kysyi.  -Tottakai tiedämme! Kata-Chan vastasi. -Voimme näyttää tien! Neyla123 tarjoutui. -Kiitos! Saki sanoi kumartaen. Porukka käveli kohti satamaa jossa Kata-Chan sanoi: -Voimme kyyditä teidät saarelle! (Saki oli kertonut saaresta Neyla12kolmoselle ja Kata-chanille. Vaikka kyllähän he tiesivät siitä jo viime osassa) -Kiitos! Sakin porukka huudahti.  Neyla123 astui keltaisen moottoriveneen rattiin. (Se on sellainen jännä vene. Samanlainen kuin Neyla12kolmosen eli minun papallani) Kata-Chan istui hänen viereensä, muut istuivat taakse ja matka alkoi!

 

Tässä kuvassa Mariko tuli matkan puolivälissä merisairaaksi ja oksensi, lisäksi Kyo ja Ryo kyttäsivät juustonaksupussia ja minä ja Hana katsoimme merimaisemia. Kun tulimme saarelle, Neyla123 ja Kata-chan sanoivat heipat ja kertoivat tulevansa hakemaan meidät kolmen viikon päästä.

Siinä! Nähdään seuraavassa osassa!