Tällä kertaa kirjoitan vähän pitemmän osan. Vaikka joulun kunniaksi. Uuh! Se on jo niin lähellä. Myös tässä tarinassa...

                                              Saki. Ole hyvä.

Nyt oli toimittava nopeasti. Minulla oli huppari ja laitoin sen hupun päähän. Juoksimme Marikon kanssa niin nopeasti kuin pystyimme huoneesemme. Mariko ja minä olimme aivan läkähdyksissä. -Meidän pitäisi hyppiä tuolla lumihangessa! Mariko sanoi naurahtaen. Sitten katsoin uudestaan hiuksiani. -``Hermostunut manga tippa`` Hiukseni ovat valkoiset. Sanoin. Marikolta vierähti kyynel. -E-en olekkaan a-ainoa. Yhyy! Hän nyyhkytti. -Miten niin? Olin ihmeissäni.

-No. Joskus pari vuotta sitten istuin sohvalla ja ajattelin että minulla oli jano. Naurahdin mielessäni ja ajattelin että kumpa vesi lentäisi suoraan suuhuni. Sitten vesi lasi lähti lentämään ilmassa meni vesihanan alle hana aukesi lasiin tulli vettä ja se tuli syliini. Se oli aika outoa. Mariko kertoi niin normaalisti kuin vain tyttö voi sanoa. -Tämä on hyvä sillä tavalla että meillä molemmilla on kokemuksia oudoista asioista. Ja tämä on huono koska taidan pyörtyä tähän paikkaan. Sanoin värisevällä äänellä. -Minulla on selitys! Huusin jatkoksi. -Mikä?! Mariko huudahti kiinnostuneena.

-En koskaan ole muistanut tätä näin hyvin! Sanoin ja tukkani muuttui takaisin mustaksi. -Muistan kaukaisen tapahtuman jota olen luullut uneksi. syvennyin kertomaan sitä Marikolle. Pari vuotta sitten siinä `´unessa´´ Minut oli napattu jonnekkin outoon paikkaan. Siellä oli paljon ikäisiäni tyttöjä.  Sekä kaksi ikäistäni poikaa. Siellä oli myös mies joka sanoi muistaakseni: -Joku teistä tulee kansan tuhoksi! Silloin kukaan ei kirkunut. Olimme hiljaa. Kakkein parhaiten muistan yhden tytön joka nukkui siellä. Tyttö oli lyhyt jolla oli vaaleat hiukset. Ne olivat kahdella nutturalla. Hänellä oli myös kaulakoru jossa oli M- Kirjain.Henkäisin syvään. -Mariko! Sinulla on samanlainen koru!....

Kommentteja. Tönkölle osalleni? Nyt se on moro! Hyvää joulua muuten!